Hautajaiset

Hautajaiset - Tilaa jaetulle surulle

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan." (Joh. 14:1-2)

Läheisen ihmisen kuollessa suru varjostaa arjen. Myös oman elämän rajallisuus tulee vastaan. Luopumisen hetkellä voimme jättää oman ja kuolleen läheisenkin elämän suurempiin käsiin. Jeesuksen sanoman kautta meillä on toivo jälleennäkemisestä.

Surun keskellä tärkeää on läheisten tuki. Myös seurakunnan työntekijät ovat käytettävissä niin hautajaisten suunnitteluun ja toteutukseen kuin muunkinlaisen tuen tarpeeseen.

Hautajaiset antavat tilan yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Yhteisestä ajasta kiitollisena voidaan saattaa läheinen viimeiselle matkalle. Poisnukkunutta läheistä voi hyvästellä tutuin virsin ja raamatunkohdin. Yhteisessä rukouksessa pyydetään voimaa kaipaukseen ja suruun.

Missä ja milloin siunataan hautaan?

Hautaan siunaaminen toimitetaan yleensä noin kahden tai kolmen viikon kuluttua kuolemasta. Se voidaan toimittaa kirkossa, siunauskappelissa, sairaalan kappelissa, haudalla tai vainajan kotona. Omaiset sopivat paikasta siunaavan papin kanssa.

Muistotilaisuus voidaan järjestää esimerkiksi seurakuntatalolla, seuratalolla, kerhohuoneella, vainajan tai tämän omaisten kodissa. Muistotilaisuus pidetään hautaan siunaamisen jälkeen.

Seurakuntien tilat sopivat yleensä hyvin muistotilaisuuksien järjestämiseen. Tilaa on riittävästi suuremmallekin joukolle ja pöydät, tuolit, pöytäliinat ja astiastot ovat valmiina.
 

Hautaan siunaamisen valmistelut

Läheisen ihmisen kuollessa suru on suuri, eikä hautajaisten järjestelyyn aina riitä voimia. Ystävien ja läheisten lisäksi myös seurakunnan työntekijät auttavat ja kuuntelevat tukea kaipaavaa.

Pappi toimittaa kirkon jäsenen hautaan siunaamisen. Poikkeustapauksessa siunaamisen voi toimittaa muunkin kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön pappi, mikäli se perustuu vainajan selvästi ilmaisemaan tahtoon ja siitä sovitaan seurakunnan kirkkoherran kanssa.

Todettuaan kuoleman lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen, ilmoittaa kuolemasta väestötietojärjestelmään ja antaa hautausluvan hautauksesta huolehtivalle omaiselle. Hautaan siunaaminen ja hautaus voidaan toimittaa, kun hautauslupa on saatu.

Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus tulla siunatuksi hautaan. Hänelle kuuluu tämä oikeus, vaikka kirkkoon kuulumattomat omaiset eivät tahtoisikaan siunausta. Myös kirkkoon kuulumaton voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät.

Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita. Jos vainajan kielteinen kanta on tiedossa, siunausta ei saa toimittaa, vaikka omaiset tätä toivoisivatkin

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaat toimivat myös yleisinä hautausmaina, joilta myös kirkkoon kuulumaton vainaja on oikeutettu saamaan hautasijan. Kaikilla on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle. 

Siunaustilaisuudesta sopiminen

Hautausluvan saamisen jälkeen omaisten kannattaa henkilökohtaisesti käydä tai soittaa kirkkoherranvirastoon tai seurakunnan hautatoimistoon. Seurakunnan työntekijän kanssa sovitaan siunaustilaisuuden aika, paikka ja siunaava pappi sekä kanttori. Jos vainaja halutaan haudata muualle, otetaan yhteys kyseisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon tai hautatoimistoon.

Kirkkoherranvirasto auttaa toimituspapin saamisessa, jos ei ole tuttua pappia tiedossa. Tavallisesti vainajan siunaa oman seurakunnan pappi, halutessaan omaiset voivat kuitenkin pyytää myös toisen seurakunnan pappia siunaamaan. Siunaavan papin kanssa keskustellaan ennen hautajaisia ja sovitaan  tarkemmin siunaustilaisuuden käytännönjärjestelyistä. Musiikki valitaan yhdessä kanttorin kanssa.

Hautapaikan ja arkun hankinta

Hautapaikka hankitaan kirkkoherranviraston tai seurakunnan hautatoimiston kautta. Hautapaikkaan vaikuttaa, onko kyseessä arkkuhautaus vai uurnan hautaaminen. Molemmat hautaustavat ovat kristilliseltä kannalta samanarvoiset. Kaupungeissa tuhkausta suositaan käytännön syistä, sillä arkkuhautaus vaatii enemmän maa-alaa.

Hautaustoimiston kanssa asioidaan yleensä ainakin arkun hankintaan sekä vainajan pukemiseen ja kuljetukseen liittyvissä asioissa. Useat seurakunnat ovat hankkineet arkkupeitteitä, joilla arkku voidaan peittää siunaustoimituksen ajaksi.

Hautaustoimisto hoitaa korvausta vastaan myös muut hautajaisten järjestelyt omaisten toiveiden mukaisesti. Voit myös kysyä paikallisseurakunnan palveluista hautajaisten järjestelyjen auttamiseksi. Vainajan hautauskuluihin voi tarvittaessa anoa toimeentulotukea kotikunnan sosiaalipalvelutoimistosta.

Surun kohtaamisen kannalta monet pitävät tärkeänä, että omaiset näkevät kuolleen läheisen. Läheisen kuoltua voidaan pitää myös saattohartaus eli rukoushetki kuolleen luona potilashuoneessa, sairaalan kappelissa tai kodissa. Varsinaisessa siunauskappelissa vainajan katsomista ei yleensä enää tehdä.

Muistotilaisuus

Hautaan siunaamisen jälkeen omaiset kokoontuvat muistotilaisuuteen. Sukulaisilla ja ystävillä on silloin mahdollisuus muistella vainajaa, ilmaista kiitollisuutta yhteisestä ajasta hänen kanssaan ja lohduttaa toisiaan surussa.

Yleensä joku omaisista esittää haudalla kutsun muistotilaisuuteen. Siitä voidaan ilmoittaa myös käsiohjelmassa, sanomalehden kuolinilmoituksen yhteydessä tai henkilökohtaisesti etukäteen. Muistotilaisuus voidaan järjestää esimerkiksi seurakuntatalolla, seuratalolla, vainajan tai omaisten kodissa.

Muistotilaisuuden viettämiseen ei ole virallista kaavaa. Yleensä omaiset järjestävät sen vainajan toiveita ja elämäntapaa kunnioittaen. Tilaisuuden ohjelma voi rakentua muistosanojen, pyydettyjen puheenvuorojen, virsien ja muun musiikin varaan. Myös vapaalle sanalle on hyvä tarjota mahdollisuus.

Paikalliset tavat ja perinteet vaihtelevat muistotilaisuuksienkin osalta. Papilla ja kanttorilla on usein kokemusta muistotilaisuuksista, joten heiltä voi kysyä erilaisista käytännöistä. Muistotilaisuudessa on usein kahvi- tai ruokatarjoilu.

Adressien lukeminen

Tilaisuudessa on yleensä tapana lukea myös saapuneet adressit. Lukija kannattaa sopia etukäteen. Adressit on hyvä ottaa valmiiksi pois kuoristaan ja avata ne oikeasta kohdasta ennen lukemishetkeä. Lukijan on hyvä tutustua adressien teksteihin ennakolta esimerkiksi mahdollisten vaikeiden nimien takia. Lukija ei mainitse vainajan nimeä jokaisen adressin kohdalla, ainoastaan ensimmäisen. Adressien lukeminen voi jäädä kokonaan poiskin. Sen sijaan joku omaisista voi kiittää osanotosta.

Muistopöytä

Muistotilaisuutta varten voidaan laittaa esille muistopöytä. Pöydälle laitetaan valkea liina, kynttilöitä, vainajan kuva ja kukkia. Muutakin vainajaan liittyvää voidaan laittaa esille muistotilaisuudessa. Kuolleen läheisen elämänkaari valokuvin on kaunis tapa, joka muistuttaa hautajaisvieraille hyvistä yhteisistä muistoista.

Halutessaan omaiset voivat pyytää pappia ja kanttoria osallistumaan muistotilaisuuteen. Asiasta on hyvä sopia hyvissä ajoin etukäteen, esimerkiksi toimituskeskustelun yhteydessä. Pappi voi tarvittaessa toimia myös muistotilaisuuden ohjaajana, jos omaiset eivät tunne voimiensa riittävän tehtävään. Kanttori voi niin sovittaessa huolehtia tilaisuuden musiikista. Virsistä on myös hyvä sopia etukäteen.

Muistotilaisuuden lopuksi joku omaisista voi kiittää mukana olleita osanotosta. Myöhemmin voi julkaista kiitoksen sanomalehdessä tai lähettää kiitoskortin tai -kirjeen vainajan muistoa kunnioittaneille.

(Lähde: www.evl.fi/hautajaiset)