Sana kirkkoherralta 31.8. 2018

Viime vuonna tuli kuluneeksi 500 vuotta reformaation alkamisesta. Sen kunniaksi julkaisin joitakin otteita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista "Sana kirkkoherralta" palstalla. Vaikka juhlavuosi on päättynyt, jatkan tekstien julkaisemista aika ajoin.

Seuraavassa on ote Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvasta Yksimielisyyden ohjeesta. Kyseinen ote käsittelee niin sanottua lain kolmatta käyttöä. Yksimielisyyden ohjeen mukaan lain ensimmäinen käyttö merkitsee, että "pidetään hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisen kurin ja kunniallisuuden piirissä" ja toinen käyttö taas, että "opetetaan kaikkia ihmisiä tuntemaan syntinsä". Lain kolmas käyttö merkitsee sitä, että Pyhä Henki kirkastaa Jumalan hyvän tahdon uskovalle ihmiselle lain käskyjen ja kehotusten kautta.

Ote Yksimielisyyden ohjeesta:

"Mihin perustuu se, että uskovien hyvät teot kelpaavat Jumalalle ja miellyttävät häntä? Ovathan ne vajavaisia ja epäpuhtaita koko tämän elämän ajan, koska lihassamme asuu synti. Tähän kysymykseen ei löydy vastausta laista, joka vaatii täydellistä ja täysin puhdasta kuuliaisuutta; mikään muu ei sen mukaan kelpaa Jumalalle. Evankeliumi sitä vastoin opettaa, että meidän hengelliset uhrimme kelpaavat Jumalalle Kristuksen tähden, kun ne uhrataan Kristukseen uskoen (1 Piet. 2:5; Hepr. 11:4; Hepr. 13:15 s.). Näin kristityt eivät ole lain alla vaan armon alla. Usko Kristukseen on vapauttanut ihmisen itsensä lain kirouksesta ja kadotustuomiosta, ja hänen tekonsakin Jumala lukee Kristuksen tähden hyviksi, vaikka ne eivät ole täydellisiä eivätkä puhtaita. Uskova ei näet tee niitä lain pakosta, vaan hän tekee niitä Pyhän Hengen uudistamana, sydämestään asti halukkaana ja alttiina elämään kaikessa Jumalalle mieliksi. Tämä koskee uudestisyntynyttä sisällistä ihmistä; samalla uskova joutuu käymään alituista sotaa vanhaa Aadamia vastaan.

Uskovassakin on näet yhä vielä vanha Aadam, se äksy ja vikuri aasi. Ei sille riitä edes lain opettaminen, ei kehottaminen, hoputtaminen eikä uhkaaminenkaan. Usein se täytyy vaivan ja rangaistuksen karahkalla pakottaa tottelemaan Kristusta. Vasta sitten kun ihmiseltä lopullisesti riisutaan tämä synnin turmelema liha ja hänet luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudeksi, hän lakkaa tarvitsemasta lain saarnaa, uhkausta ja kuritusta. Ei hän silloin tarvitse evankeliumiakaan, sillä laki ja evankeliumi kuuluvat tähän vajavaiseen elämään. Silloin autuaat näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin. Silloin he kykenevät heissä asuvan Jumalan Hengen voimasta toteuttamaan Jumalan tahdon alttiisti, vapaasti, minkään estämättä, puhtaasti ja minkään puuttumatta. Jumalan tahdon täyttäminen on heidän ilonsa täydellisesti ja ikuisesti. Edellä sanotun perusteella me hylkäämme ja tuomitsemme sen turmiollisen, kristilliselle siveydelle ja oikealle jumalisuudelle tuhoisan harhaopin, jonka mukaan lakia ei pitäisi selostetulla tavalla saarnata oikein uskoville kristityille vaan ainoastaan epäuskoisille, paatuneille jumalattomille."

Zacharias Onditi, kirkkoherra